Kuten näitä sivuja tutkaillut ehkä on laittanut merkille, olen ollut monessa mukana. Ja olen yhä edelleen. Virallisempi puoli on jäänyt hieman varjoon näillä sivuilla, mutta on toki tärkeä osa elämääni.

Jo nuoresta on mieltäni kiehtonut politiikka, vaikuttaminen. Kantona kaskessa on ollut perisuomalainen oppositiohenki, vastaan paneminen; vallan epäily ja kyseenalaistaminen. Niinpä urani vaikuttajana on jäänyt kovin olemattomaksi. Syrjästä seuraajan ja tuumailijan osa sopiikin minulle kenties paremmin; vallan kiemuroita tutkaillessani olen ymmärtänyt, etten luonteellani sinne sovi.

Jotain kuitenkin.

Ruotsissa asuva suomenkielinen vähemmistö on sen verran absurdi ilmiö että sen puolesta vaikuttaminen liikuttaa sydäntäni. Minua kysyttiin mukaan Länsi-Götanmaan aluehallinnon perustamaan kansallisten vähemmistöjen viiteryhmään ja suostuin. Seuraavista linkeistä löydät kokousten muistiot.

Viiteryhmä1 Viiteryhmä2 Viiteryhmä3 Viiteryhmä4 Viiteryhmä5 Viiteryhmä6 Viiteryhmä7 Viiteryhmä8 Viiteryhmä9 Viiteryhmä10 Viiteryhmä11 Viiteryhmä12 Viiteryhmä13 Neuvotteluryhmä1 Neuvotteluryhmä2

Paikallisesti toimin täkäläisen suomi seuran puheenjohtajana, mikä merkitsee säännöllisiä tapaamisia kaupungin päättäjien kanssa. Jotain kenties saatu aikaiseksikin.

19/1 -08 Tullut mietittyä voiko maahan muuttanut - muun kielinen kuin maan pääväestö - väestöryhmä julistautua vähemmistöryhmäksi? En tiedä mitä kansainvälinen oikeus asiasta sanoo. USA:ssa on kasvava espanjankielinen väestöryhmä, jonka oikeutta käyttää omaa äidinkieltään esim. kouluissa on alettu hyväksyä. Euroopassa on eri maissa suuria kieliryhmiä, mutta näiden oikeus omaan kielensä käyttöön rajoittuu sateliittikanavien katseluun ja omakielisten lehtien lukemiseen.

Ruotsiin muuttanutta ja tänne asettunutta suomenkielistä väestöryhmää kohdeltiin ja kohdellaan kovin samalla lailla kuin muitakin tähän maahan tulleita eri kieliryhmien edustajia. Pyrkimys oli ja on mahdollisimman nopeasti sulauttaa nämä ryhmät "ruotsalaisiksi". Suomenkielisen ryhmän kohdalla on kuitenkin selvästi - tahattomasta, tai tahallisesta - ajatusvirheestä. Ruotsi ei koskaan ole ollut eikä tule olemaan yksikielinen maa. Suomen kieltä - kuten aikaisemminkin mainitsin - on puhuttu täällä kautta aikojen.

Ongelmana on siis ollut se ettei Ruotsissa ole ollut esimerkiksi Suomen kaltaista vähemmistöpolitiikkaa - siis hyväksytty sitä, että tässä maassa puhutaan muitakin kieliä kuin ruotsia ja tunnustettu näiden asema ja oikeudet. Toisaalta asiaa on vaikeuttanut se, että tänne muuttaneet suomenkieliset eivät ole nähneet itseään  Ruotsin ja Suomen välisen "historiallisen arkipäivän" jatkumona, missä maata ollaan vaihdettu tilanteen mukaan. Tietysti oikeuksia on ollut huono vaatia, kun niitä ei ole ollut olemassakaan, mutta toisaalta poliitinen aktiivisuus, visionäärit ja reippaampi äänenpito suomenkielen asemasta ja oikeuksista olisi ollut toivottavaa.

Mielenkiinnolla odotan mitä hallituksen selvitysmies Bertil Bengtssonin esitys vähemmistökielien asemasta pitää sisällään. Selvitystyöhän päättyi viime vuoden loppuun mennessä, eli tämän kevään aikana asiasta pitäsi tulla tietoa.

10/10 -07 Paperien mukaan olen ruotsalainen, Ruotsin tilastojen mukaan Suomessa syntynyt sellainen. Suomen uusien säännöksien mukaan minulla olisi mahdollisuus olla myös suomalainen. Haluan olla ruotsalainen - niin vaikeaa kuin se suomea puhuvana onkin.

Tässä maassa on iät ja ajat puhuttu suomea. Se halutaan unohtaa, enää sitä ei voida kieltää, niin kuin joskus on tehty. Nyt halutaan että me unohtaisimme sen itse. Joskus tulee tunne että me haluamme unohtaa sen itse.

Muutaman kuukauden päästä Suomi täyttää 90 vuotta. Kissani Roosa on melkein yhtä vanha. Eli mitä aika on? Mitä on suomalaisuus, tai ruotsalaisuus? Mitä on Suomi? Mitä Ruotsi?

Lainaan Prahan matkapäiväkirjoihini tekemästä merkinnästä:

Mielenkiintoista essee-kirjassa (julkaistu 1986) oli myös Kunderan toteamus, ettei hän koskaan käytä kirjoissaan sanaa Tšekkoslovakia. Sana on hänen mielestään liian nuori (ajan kanssa kokeilematon). Ja että vaikka valtio voidaan perustaa niin epävakaalle sanalle, niin romaania ei voi. Hän käyttää maantieteellisestä alueesta nimitystä Böömi.

Kirjan julkaisemisesta kuluneet kaksikymmentä vuotta ovat osoittameet kuinka oikeassa Kundera oli: Tšekkoslovakiaa ei ole enää olemassa, nykyinen Böömi (Tšekki) on EU:n jäsen. Euroopasta remontoidaan tavarataloa, jossa myydään kitschiä.

No, kuitenkin on tullut ruotsinsuomalaisen vähemmistön (tunnustetun) edustajana mietittyä miksi minun pitäisi juhlia naapurimaan itsenäisyyttä? Eli pikkasen kaksijakoinen olo: toisaalta puhun rinta rottingilla vähemmistön puolesta Ruotsissa ja samalla pitäisi haikalla Suomeen päin... Pitäisi ehkä jäsennellä missä me olemme ja minne me kuulumme. Toki suomenkielisinä ruotsalaisina meillä on elävä yhteys Suomeen ja suomenkieleen, mutta mielestäni se kuitenkin pitäisi tapahtua täällä, tämän maan lähtökohdista.